Pysähdynkö ennakoiden vai vasta pakon edessä?

Aloitetaan tärkeästä: Mikään tapa pysähtyä tai olla pysähtymättä ei ole toistansa parempi tai huonompi. Jos tai kun blogin otsikointi nostattaa mieleesi ajatuksia siitä, että oma pysähtymisen tapasi on ehkä toimimaton, vääränlainen (verrattuna mihin?), liian uusi arvioitavaksi tai kenties se ainoa oikea, tunnista nämä ajatukset ja niistä nouseva ‘tunnepilvi’ - ja anna niiden olla ja/tai mennä. Olet valmis tarkastelemaan asiaa objektiivisemmin, enemmän ulkopuolisena. Ja se mahdollistaa aina muutoksia.

​Viliseekö mielessäsi välillä kuin miljoonakaupungin metroasema? Onko kehosi levoton? Koetko haastetta pysähtyä hetkeen - nähdä ja kokea itsesi juuri tässä, näiden asioiden ja ihmisten äärellä? Kuvaako kiire elämääsi? Toivotko, että valitsisit useammin reagoida tai tehdä toisin, toisinaan enkä hitaammin tai nopeammin - ihan arkisissa asioissa ja tilanteissa? Elämä tapahtuu aina kussakin hetkessä. Ei eilisessä eikä tulevassa, koska niitä ei enää tai vielä ole. Missä elämä siis on, jos emme ole siinä läsnä?

Missä elämä siis on, jos emme ole siinä läsnä? Juuri tässä hetkessä.

Tämä kysymys on ärsyttänyt minua monin paikoin. Itselleni ärsyyntymisen tunne merkitsee sitä, että asia on tärkeä - se ‘tökkii’ minussa kohtaa, jonka kautta saan mahdollisuuden kasvaa, oppia itsestäni uutta, muuttua ja hyväksyä enemmän. Tämä on melko uusi havaintoni, joten opettelen. Aina en siis antaudu ärsytyksilleni heti. Usein lähden liikkeelle niinkin kaukaa kuin syiden etsimisestä muualta, itseni ulkopuolelta: lapsistani, kumppanistani, työstäni, vanhemmistani tai ihan vaikka kaupan hitaasta kassasta ja mielestäni kehnoista järjestelyistä. Ihan mikä tahansa ärsyttävä sopii, kun en ole vielä valmis itseni äärelle. Voi, miten helppoa ja nopeaa on löytää syitä itsensä ulkopuolelta tässä miljoonien ärsykkeiden maailmassa ja nopeassa arjessa :)

“Voi, miten naurettavan helppoa on löytää syitä itsensä ulkopuolelta
tässä miljoonien ärsykkeiden maailmassa ja nopeassa arjessa.”

Toivon, että sinä pysähdyt jo siinä vaiheessa, kun kiire ja kuorma eivät ole kohtuuttomia. Tai ennen kuin ehdit loukkaamaan liioin itseäsi ja/tai muita. Toivon, että pysähdyt, koska tunnet olevasi kaikin tavoin sen arvoinen ilman sen erityistä ansaitsemista. Kaikki kyvyt pysähtymiseen ovat jo sinussa. Löydä niistä vielä lisää.

​Olen valmistellut sinulle Pysähdy & Virkisty -verkkokurssin, jonka äärellä voit tutkailla omaa pysähtymistäsi erilaisin tavoin. Kurssi sisältää 3 osiota, joissa kussakin on 3 erillistä moduulia (yht. 9 perusosaa ohjeineen): auditiivinen rentoutusharjoitus (3 kpl), tunnetaitoihin, pysähtymiseen ja virkistymiseen tähtäävä harjoitustehtävä (3 kpl) sekä videomuotoinen Liike & Rentoutus -harjoitus (3 kpl). Tämän lisäksi olen valmistellut kurssille myös bonus-materiaalia. Olen ihan innoissani! Voit edetä kurssilla omaan tahtiisi sieltä täältä tai osioittain järjestyksessä, jonka olen kurssille luonut. Voit tutkia sisältöä yksin tai haastaa vaikka perheenjäsenesi mukaan. Pääset kertaamaan sisältöjä kurssin aukioloaikana (120 pv) vapaasti. Löydä itsestäsi lisää voimavaroja ja omat toimivat tapasi pysähtyä hyvissä ajoin.

“Olen valmistellut sinulle hymyssä suin ja suurella sydämellä Pysähdy & Virkisty -verkkokurssin, joka sisältää 9 perusosaa sekä bonusmateriaalin.”

Tunteet ovat samanaikaisesti aarteemme ja kasvuhaasteemme. Onnistuneesti hyödynnettyinä superupeita tienviittojamme. Ne ovat läsnä koko ajan, sillä neutraalikin tunne on kuitenkin tunne. Ja karkuun niitä pääsee korkeintaan vain sopivan aikalisän ajaksi. Olen kuullut sanottavan, että "keho on viisas ja tunne huomionkipeä". Tämä tarkoittanee, että tunteemme todella kaipaavat kantajansa huomiota, sitä pysähtymistä - yhä tietoisempien valintojen mahdollistumiseksi.

Mitä fyysiset tuntemuksemme sitten viestivät? Ehkä paljon rikkaammin kuin, mitä olemme kulttuurisesti tottuneet niitä tulkitsemaan. Mitä, jos niitä pienempiä kolotuksiamme, oireitamme ja kipujamme tai tuntemuksia ylipäätään ei olisikaan pakko tuntea, vaan niitä olisi mahdollista ja lupa aistia oivaltaen yhä uudelleen ja uudelleen itseämme. Miltä olemisemme ja kokemuksemme tuolloin tuntuisi? Olisiko tämä edes ajatuksena mahdollista? Kipu, erilaiset tuntemukset, tunteet ja läsnäolo ovat täysin henkilökohtainen kokemuksia, joten kaikkein tärkein henkilö, jonka kanssa tämän aiheen ääreen on hyvä paneutua, on meistä jokainen itse.

Mikä vain on mahdollista :) Vai, miten sinä ajattelet?

Kokeile seuraavaa: Mieti eilistä päivääsi seuraavien näkökulmien kautta. Huomioi, mitä mieleesi nousee eilisestä sen suuremmin analysoimatta kunkin näkökulman äärellä, ja miltä se tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Anna jokaiselle näkökulmalle rauhassa muutama minuutti aikaa.
1. näkökulma: Eilinen oli huono päivä.
2. näkökulma: Eilinen oli neutraali päivä.
​3. näkökulma: Eilinen oli hyvä päivä.

Hyvää tätä päivää ja nähdään Aina on Pilates - studiolla tai verkossa!
terveisin, Outi