KOTONA MAAILMALLA

11/13/2020

Hei! Haluaisin kutsua sinut mukaani yhden yön layoverille Bangkokiin. Tiukka repäisy, mutta lupaan, että se on täysin vaivan arvoista.

”Musti” on pakattuna ja koirani katsoo sitä tuttuun tapaansa epäilevästi. Cabin size- kokoisesta matkalaukusta, jota käytämme lyhyillä layovereilla, on käytetty nimeä Musti niin kauan kuin muistan. Joogamatkamatolleni on siellä aina oma lokeronsa valmiina; sinne matto sujahtaa mukaan tälläkin kertaa. Yhden yön layover tarkoittaa käytännössä sitä, että kun lähden tänään puolen päivän jälkeen kotoani Pirkkalasta ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, olen ylihuomenna kotona iltapäivällä tai illansuussa. Yhden yön layoverit kaukokohteessa tarkoittavat aina pidempiä vapaita kotona ja siksi ne ovatkin minulle niitä mieluisimpia työreissuja.

Työpaikalla on tuttu iltapäiväkuhina. Teen tuttujen kollegoiden kanssa nopeat kuulumisten vaihdot ja toivottelen ”hyvää Pekingiä”, ”hyvää Shanghaita”, ”kivaa Osakaa”- toivotukset muihin kohteisiin lähtijöille. Pidän miehistölleni seitsemän minuutin mittaisen briefauksen tämän päivän lennosta ja niiden minuuttien aikana luomme tutun luottamuksen ja yhteyden toisiimme. Olen saattanut lentää muutaman kollegan kanssa jo monta kertaa, kun taas osan kanssa tiemme kohtaavat ensimmäistä kertaa. Briefauksen jälkeen lähdemme koneelle ja valmistelemme koneen lähtökuntoon. Pian olemmekin valmiita toivottamaan tämänpäiväiset vieraamme koneeseen.
Yön pikkutunteina tuttu näky lentokoneen monitorista kertoo, että olemme keskellä ei mitään, suuntaamassa turvallisen vakaasti kohti Aasiaa. Valot on himmennetty, jotta matkustajamme voivat levätä tarjoilujen välisenä aikana. Valvomme hienotunteisesti matkustamoa mahdollisten sairaskohtausten tai muiden turvallisuutta vaarantavien asioiden varalta. Neuletakki on tarpeen viileässä keittiössä. Kollegan kanssa, jonka tapasin tänään ensimmäistä kertaa, on jo jaettu elämän ilot ja surut. Olo on väsynyt, mutta kuitenkin tutun levollinen. Tiedän, että pian aamuauringon säteet alkavat kajastaa hieman raollaan olevien ikkunaluukkujen takaa ja tunne on aina yhtä sykähdyttävä. Melkein voin jo aistia lämmön ja tuoksun, joka hyökyy koneen ovea avatessa vasten väsyneen onnellista olemusta. Eikä aikaakaan, kun lentokoneen pyörät osuvat maahan.
”Ladies and Gentlemen, welcome to Bangkok. Please remain seated and keep your safety belts fastened until the safety belt signs have been switched off... ” Herättäkää minut keskellä yötä ja pyytäkää kuulutus englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Lähtee.

Thaimaan lämpö ja ystävällisyys ovat totta heti avatessani koneen oven. Hymyilevät kasvot toivottavat meidät tervetulleiksi Bangkokiin. Matka hotellille kestää aamuruuhkassa tunnin verran, toisinaan pidempäänkin. Nukahtelen miehistöbussissa loppumatkasta. Huoneeseen päästyäni muistan välittömästi, mihin joogamattoni asettuu täällä kaikkein kätevimmin. Onneksi huoneet ovat kaikissa kohteissamme yleensä sen verran tilavia, että matolle löytyy aina oma paikkansa. Lyhyellä layoverilla tavaroiden purkamiseen ei kulu aikaa, joten suuntaan saman tien suihkuun ja asetun sen jälkeen hetkeksi joogamatolleni. Tuntuu hyvältä antaa keholle pieni resetointi pitkän lennon ja valvotun yön jälkeen. On muuten käsittämätöntä, että tämä yölennon jälkeinen lyhyt joogatuokio on monesti se, jossa kaikesta väsymyksestä huolimatta kaipaan usein vähän voimakkaampaa harjoitusta sen lyhyestä kestosta huolimatta. Haluan tuntea muutaman vahvan chaturangan, pari nautinnollista lantionavausta ja selkärangan kiertoa ennen nukkumaan menoa, vaikka voisi kuvitella, että kroppa on aivan uuvuksissa. Joogatuokioni jälkeen kömmin viileiden lakanoiden sisään ja annan palauttavan unen vihdoin tulla. Siinä, missä muut hotellin asukkaat suuntaavat aamiaiselle ja poolille, minä nautin muutaman tunnin ”yöunet” tässä kohtaa.

Heräilen siinä vaiheessa, kun Suomessa on lähtöpäiväni jälkeinen aamu ja päivä kääntyy Bangkokissa iltapäivän puolelle. Käyn täydentämässä D-vitamiinivarastoa poolilla hetken aikaa, kunnes suuntaan jalkahierontaan. Magic Handsin kymppikortissani on näköjään muutama kerta jäljellä. Huomaan jo kadulta tutut kasvot vilkuttamassa minua sisään tähän onnen tyyssijaan. ”Welkam, madaaaaam, nais tu sii juuuuu!” Näen pari kollegaani jo makaamassa omilla lepotuoleillaan taju kankaalla. Hieronnan jälkeen tapaamme ”kulmapaikassa” tai ”muovituolipaikassa”, joksi lähistöllä olevaa ravintolaa kutsumme. Sillä on varmasti myös oikea nimi, mutta jostain syystä emme ole sitä koskaan opetelleet. Syön kevätkääryleitä ja Panang Currya kiljuvaan nälkääni. Tuttuja vaeltaa pöytään tukka hieronnasta pystyssä, raukea ilme kasvoilla. Thaimaan lämpö tuntuu kehossa ja mielessä hyvältä ja rauhoittavalta päivän kääntyessä iltaan. Osa lähtee illallisen jälkeen vielä omille asioilleen, minä suuntaan jo omaan huoneeseen. Hotellin kulmalla on tuttu mangokauppias, jolta ostan paluulennolle mango sticky ricea ja toivon, etten unohda sitä aamulla minibaariin. Oma rutiinini näillä lyhyillä layovereilla koostuu vain ja ainoastaan levosta ja palautumisesta. En kaipaa turhia virikkeitä, koska niille on oma mahdollisuutensa pidemmillä reissuilla. Himmennän valoja huoneeseen päästyäni seitsemän, kahdeksan maissa ja asetun jällleen joogamatolleni. Laitan rauhoittavaa taustamusiikkia soimaan, hieron kämmeniin, hartioihin ja niskaan eteeristä öljyä ja teen kaikessa rauhassa hitaita, viipyileviä asanoita. Tämä on se harjoitus, joka saa kestää. Maailman äärissä olen jälleen tutussa paikassa, kuin kotona. Elimistöni reagoi mukavalla tavalla valon määrään ja sen vähentämiseen, joten vaikka Suomessa on iltapäivä, olen aivan valmis yöunille yhdeksän, kymmenen aikaan paikallista aikaa. Pick up hotellilta on aamulla siihen aikaan, kun kotona on keskiyö. Tämä tarkoittaa luonnollisesti herkullisen thaimaalaisen aamiaisen nauttimista keskellä yötä. Hedelmien maku iskee suoraan tajuntaan.

Sitä tunnetta, jossa pyörät jälleen koskettavat kiitotietä Helsinki-Vantaalla, ei voita mikään. Osaan nauttia jopa koneen ikkunoihin piiskaavasta räntäsateesta, koska olen menossa kotiin. Kiittelemme kollegoiden kanssa kilpaa toinen toisiamme hyvästä työstä ja etenkin ihanasta seurasta. Ajomatkan aikana mieli rauhoittuu työmoodista ja tiedän, että saan viettää taas ansaitut lepopäivät kodin lämmössä. Saan käydä ohjaamassa joogaa ja latautua perheestä ja ystävistä. Muutaman vapaapäivän jälkeen edessä on taas Mustin pakkaus ja joku toinen kohde.

Ps. Kuvatunlainen työrupeama on totta aikana ennen koronapandemiaa. Tällä hetkellä Bangkokin layoverimme ovat lentokenttähotellissa ja 24h layover tapahtuu huoneessa suljetun oven takana ja myös omassa huoneessa ruokaillen. Emme tiedä, onko Magic Handsiä enää olemassa, kun aikanaan pääsemme palaamaan vanhaan tuttuun hotelliimme. Tunnemme suurta huolta ja surua niiden aidosti ystävällisten ihmisten puolesta, jotka pitävät meistä huolta kun olemme lennosta
väsyneitä, ja joiden elinkeino koostuu suurimmaksi osaksi matkailusta. Toivon kovasti, että minulla on uusi Magic Handsin kymppikortti käytössä ensi vuonna johonkin aikaan <3

Tämän artikkelin/tekstin on kirjoittanut joogaohjaajanne Katja Kivijärvi. Minun Yin-tunneille voit osallistua maanantaisin klo 18.30.

1 Comment

Blogi

Meidän tarinoita