AJATUKSIA KOTONA HARJOITTELUN ÄÄRELTÄ

Kirjoitus kotona harjoittelusta on kypsynyt mielessäni jo pitkään ja erityisen ajankohtaiselta sen kirjoittaminen tuntui nyt, kun koronapandemia laittoi meille kaikille tärkeän Aina on Pilateksen studion ovet kiinni hetkeksi aikaa. Tätä kirjoitusta lähettäessäni odotan illan Yintunnin ohjaamista jo malttamattomana yli kuukauden tauon jälkeen.

Tykkäätkö sinä harjoitella enemmän kotona, studiolla, vai sekä että? Osa on varmasti jo ennen pandemiaa tehnyt tottuneesti kotitreenejä, mutta osalle ajatuskin kotona harjoittelusta voi olla todella vieras. Itse olen hyvin tottunut joogaamaan kotona ja hotellihuoneissa ympäri maailmaa. Tämä tapa on ollut minulla olemassa jo vuosien ajan, suurimmaksi osaksi epäsäännöllisen työni vuoksi, kun en yksinkertaisesti voi aina lähteä tutulle tunnille tiettynä päivänä viikossa tiettyyn kellonaikaan. Koska elämäni on normaalina maailman aikana myös paljon lähtemistä ja tulemista, koen rauhaa ja selkeyttä voidessani harjoitella kotona. Minulle kotona harjoittelusta tuleekin ensimmäisenä mieleen helppous ja ajankäytön optimointi. Kävelen omaan harjoittelutilaani (mikä se milloinkin on), levitän maton lattialle ja se on siinä. Ei suunnittelua, aikataulutusta, tavaroiden pakkaamista ja siirtymistä paikasta toiseen, ei mahdollisia parkkiongelmia tai -maksuja. Eikä tavaroiden purkamista kotiin tultua. Säästän kotona harjoitellessani helposti tunnin tai pari aikaa johonkin muuhun mielekkääseen tekemiseen. Kuriositeettina todettakoon, että itselläni saattaa unohtua joskus myös itse treenivaatteet kaappiin, koska eihän niilläkään ole kotona mitään merkitystä. Kotioloissa vaativinkin esteetikko yleensä löytää toisenlaisen vaihteen ja treenailee ainoastaan mukavissa vaatteissa, mikä ei aina tarkoita pään yli vedettäviä ja ahdistavia treeniliivejä. If you know you know.

Kotona harjoittelusta tulee ehkä helpommin osa arkea juuri helppouden ja ajansäästön takia. Itselläni ei ole myöskään enää pieniä lapsia kotona sekoittamassa aikatauluja, joten voin kohtalaisen helposti suunnitella harjoittelun ajankohdan omien mieltymysteni mukaan. Tässä monen elämäntilanne varmasti poikkeaa hyvinkin paljon sen suhteen, onko kotona harjoittelu helppoa vai ei. Vaikka pienen lapsen vanhempi saisikin puolisonsa kanssa soviteltua hyvinvoinnille pyhitetyn ajan, ei lopputulos aina välttämättä ole kiveen hakattu etenkään taaperoiden ollessa mukana kokonaiskuviossa. Meidän perheessä karvainen kaveri on se ainoa pakan sekoittaja, koska hän haluaa tietenkin olla aina menossa mukana. Jostain syystä hän myös olettaa, että hänen leikkihetkensä alkaa silloin, kun minä tai mieheni tai me molemmat menemme olohuoneen lattialle tekemään pilatesta tai joogaa.

Eli kotona harjoittelu on ihanaa ja helppoa! Entä kääntöpuoli? Yksi asia, josta olen tullut hyvin tietoiseksi kotona harjoittelun ja varsinkin ns. ”omasta päästäni” harjoittelun myötä, on itsekurin, monipuolisuuden ja sitä kautta kehittymisen puute. En tarkoita tällä sitä, että harjoittelun tulisi olla tiukkaa suorittamista ja jatkuvaa kehitystä, jotta siitä olisi hyötyä. Mutta toistammeko omatoimisessa harjoittelussa helpommin vain ne miellyttävät lempijutut? Olen saanut itseni tästä kiinni lukuisia kertoja. Toisaalta on ihanaa omistaa tietynlainen rutiini, johon sukeltaa, kun haluaa vain löytää itsensä matolta ja suoda keholle ja mielelle pienen hyvinvointituokion. Toivoisin kaikkien omistavan jonkinlaisen rutiinin, jota tehdä. Kuitenkin välttääkseni vain lempijuttujeni toistamista käytän oman harjoittelun ohella hyväkseni verkossa olevia valmistunteja, joilla on jokin tietty fokus. Näin harjoittelusta tulee monipuolisempaa sekä keholle että mielelle. Itsekurin puute kotona saattaa tarkoittaa sitä, ettei malta sitoutua tarpeelliseen harjoituksen pituuteen. Kukaan ei kysele kotona perään, jos pyykkien lajittelu yhtäkkiä houkutteleekin kymmenen minuuttia harjoituksen aloittamisen jälkeen. Jonkin verran suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä kotona harjoittelu siten helppoudestaan huolimatta vaatii.

Mieleeni tulee tässä yhteydessä myös ns. fast fitness-ajatusmalli. Luulen tämän ajatusmallin korostuvan jonkin verran erityisesti kotona harjoittelussa ja se on varmasti yksi syy siihen, minkä vuoksi mekin olemme tehneet verkkoon hieman normaalia lyhyempiä harjoituksia. Ne ovat helposti lähestyttäviä, eivätkä sido aikaa samalla tavalla kuin pitkät harjoitukset. Suunnitellut kokonaisuudet voivat olla lyhyenäkin versiona varsin monipuolisia. Fast fitness- ajattelu on siis ehdottomasti myös hyvä asia, jos asiaa katsoo siltä kannalta, että sillä varmistaa itselleen edes jonkin mittaisen annoksen hyvinvointia. Olen itse asiassa sitä mieltä, että jos pitäisi valita (onneksi ei tarvitse), niin mieluummin vartti joogaa päivässä kuin 90 minuuttia kerran viikossa. Mutta - nyt käsi sydämelle - se tunne, kun on tehnyt ohjatun 90- minuuttisen joogaharjoituksen loppurentoutuksineen (ehkä jopa meditaation kera), vieden kehoa ja mieltä hetkittäin myös epämukavuusalueelle - se läsnäolon, rauhan ja oman kehon tyytyväisyyden tuntemus on hyvin erilainen pitkän harjoituksen jälkeen. Jos siis mietitään tavoitteellista harjoittelua, saattaa kotona harjoitteluun liittyä itsekuriin ja sitoutumiseen liittyviä haasteita. Tästä saa ehdottomasti olla myös eri mieltä.

Entäpä yhteisöllisyyden kokemus? Miten kivaa onkaan tulla yhteiseen paikkaan, tavata tutut ihmiset ja vaihtaa kuulumisia ennen tuntia ja sen jälkeen. Monelle juuri tämä saattaa olla se arjen henkireikä. Harjoituksen alkaessa ja sen aikana kanssaihmisten saliin luoma energia on käsinkosketeltavan erilainen kuin mitä se on kotona. Tämä on mielestäni yksi kiistattomista eroista kotona harjoittelun ja ryhmätunneilla harjoittelun osalta. Katseet, hymyt, sanaton viestintä ja yhdessä tekeminen puuttuvat kotoa, mikä on ainakin itselleni todella suuri puute. Harjoittelu on kliinisempää ja yksinäisempää. Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan ajatukseen, nimittäin läsnä olevaan ohjaamiseen ja vaikkapa avustamiseen tunneilla.

Kotona harjoittelu asettaa sekä meille ohjaajille että kotona harjoitusta tekevälle haasteita harjoituksen turvallisesta ja terveellisestä tekemisestä. Koska emme näe välttämättä toisiamme livenä tehdessämme kotiharjoitusta, olemme aika lailla omillamme annettujen ohjeiden ja niiden käytäntöön viemisen osalta. Pienimmät haitat liittyvät varmastikin liikkeiden vajaaseen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen, suurimmat puolestaan kehoa haitallisesti kuormittavaan tekniikkaan, yliyrittämiseen ja pahimmassa tapauksessa jopa loukkaantumiseen. Näihin molempiin ääripäihin on helpompi vaikuttaa sekä harjoittelijana että ohjaajana tavallisilla ryhmätunneilla. Kun mietitään yhteisönä harjoittelua, on sosiaalisella paineellakin oma merkityksensä ryhmätunneilla. Se on olemassa myös suorittamattomuutta korostavilla joogatunneilla, halusimmepa sitä tai emme. Sosiaalinen paine auttaa meitä tsemppaamaan ryhmässä hyvällä tavalla. Toisaalta se voi johtaa kilpailuhenkisessä ryhmässä myös yliyrittämiseen ja vaaratilanteisiin. Sosiaalisen paineen puuttuminen kotona harjoiteltaessa voi siten olla hyvä asia kilpailuhenkiselle ihmiselle siinä missä se on huono asia helposti luovuttavalle ja mukavuuteen taipuvaiselle luonteelle. Ehkä osa kuitenkin kokee saavansa enemmän hyötyä harjoituksesta kotona juuri sen kautta, ettei sosiaalista painetta ole olemassa. Ilman sosiaalista painetta tai arvostelun pelkoa uskaltaa olla aidosti juuri se, mitä on. Yhteisöllisyydellä ja sen kokemuksella on siis jälleen monta näkökulmaa.

Mitä ajatuksia kotona harjoittelu herättää sinussa? 

Tämän artikkelin/tekstin on kirjoittanut joogaohjaajanne Katja Kivijärvi. Minun Yin-tunneille voit osallistua maanantaisin klo 18.30, taikka voit käydä ostoksilla ja ostaa Aina on Pilates verkkokurssini joko Yin Stillness kurssin taikka Lempeä joogarutiini kurssin kotiin. Nähdään matolla <3​